Lomalla

Yritän hieman kertoa taas kuulumisia.

Tänään olin pitkästä aikaa töissä ja henkiset voimavarat tuli käytettyä aika tehokkaasti jo ennen tämän hetkistä tilaa. Huomenna onneksi lähdemme kohti Monikkalaa (sitä iloa ei voi sanoin kuvata), joten nyt kun olen koneen äärellä - vaikka miten väsyneenä, on pakko hieman päivitellä sivustoa.

Viimeviikolla karkasimme jo kesälaitumille. Pojat, minä ja koirat. Pekka jäi kesäleskeksi tänne Savonlinnaan ja varmaankin nautti olostaan poikamiehenä. No oikeasti - sovittu on että katsoa saa, muttei koskea. ;-)

Minun elämääni kuuluu Monikkalassa uskomattoman vapauden tuntua - ei miehestä, vaan kiireestä. Illalla on ihana tuijotella taivasta, aamulla ihana kuunnella lintuja. Pilvet näyttävät huikeilta jopa harmaina. Olemme poikien kanssa kuunnelleet Ronja ryövärin tytärtä ennen nukkumaan menoa ja minä kuuntelen illalla vielä vanhan rouvan lokikirjaa. Päivät kuluvat vauhdilla, paljon vietämme aikaa ulkona, teemme pienen pieniä retkiä ojalle ja puuhailemme pihalla. Pojat rakastavat puljata veden kanssa ja Nolle auttaa(grrr) minua puutarhan hoidossa. Sofi on oppinut nauttimaan Nollen seurasta. Sofi myös on hienosti opettanut Nollea talon tavoille. Maalla ollessa kuuluu juoda ulkona sangosta.

Nollen ulkoinen olemus on kaikkea muuta kuin mitä koiran sielu on. Tämä mies kyllä hurmaa.Ja on hurmannut jo Sofinkin. Koirat ovat pääseet jo asteelle jolla kyetään leikkimään. Tosin pojista leikki oli aluksi tosi pelottavaa kun koirat vain ärisivät ja käyttivät hampaitaan tosi paljon ja hyökkäilivät toistensa kimppuun, mutta leikkiä se on. Sofi osaa hyvin varoa ja Nolle tajuaa milloin Sofi on tosissaan. Mutta otteet ovat aika rajuja.

Nyt loppuu kirjoitus - hemmetin systeemi alkaa piiputtaa ja minulla ei kärsivällisyys riitä. Laitan viimeisen kuvan, jossa koirat napostelevat yhdessä puruluuta. Tälläisiä luita Sofi ei olekaan napostellut sitten pentuaikojen.

Parit uudet kuvat

Nolle on varsinainen surusilmä kun sille päälle sattuu. Iloinen tehopakkaus väsähtäessään tai muuten vaan maailmaa ihmetellessään virittää tummat silmänsä haikeaksi ja suorastaan vaatii koko olemuksellaan huomiota ja silityksiä.



Oma turvallinen nukkupaikka onkin löytynyt sängyn alle piilotettujen mattojen päältä. Siellä on turvallista eikä tarvitse pelätä poikien herättävän leikkimään. Toisaalta ulko-oven kolahdus tai ruokapillin kutsu kuullaan kyllä satavarmasti.

Tällä viikolla on Nollella ja Sofilla muutto maalle. Monikkalan farmilla on edessä uusiin hajuihin ja paikkoihin tutustuminen. Myös karkaamiskoulutus aloitetaan siellä, eli jos uteliaisuus vie liian kauaksi emosta, emo saattaa lähteä juoksemaan karkuun. Sofiin koulu tehosi hyvin ja yhdeksänvuotiaamme ei meitä näköetäisyydeltä pois päästäkään. Nolle voi olla tässä suhteessa tosin kova luu.

Toinen viikko

Toinen viikko takana. Nolle kasvaa hurjaa kyytiä. Näin totesi naapuri joka ei ollut nähnyt Nollea vähään aikaan. Kehitystä tapahtuu myös sosiaalisella puolella. Nolle ja Sofi ovat jo nukkuneet vierekkäin. Tosin vain vähän aikaa, mutta siitä se lähtee.



Muutenkin ihana kun Nolle hakeutuu seuraan jos mahdollista. Viikolla tein töitä koneella ja olipa ihana tunne kun pieni pehmoinen kaveri tuli jalan päälle nukkumaan. :-) Siinä sitten tehtiin tiiviisti töitä.



Arrokin kävi pikaisesti viikolla veljeään morjenstamassa Nollen päiväunien aikaan. Nolle hakikin sitten turvaa väsymystään Sofilta. :-) Laitan kuvia myöhemmin näkyville.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko takana, elämämme on muuttunut huomattavasti. Taas joutuu miettimään kuka tekee ja milloin tekee kun on vauva talossa. Roopekin sai kokemuksen isoista tunteista kun Nolle leikki rajusti muristen - Roope palautui normaaliksi vasta iltapäivällä. Pienen pojan vaikea tajuta että koira voi leikkiä muristen.




Kokemuksia, joita Nolle on tarjoillut: yksi yö näin siilin pihalla, naapurustosta löytyy yllättävän paljon lapsia ja edelleen Nolle nauttii heidän huomiostaan. Jopa koiria pelkäävät lapset ovat käyneet meillä kylässä ja saaneet hienoa siedätyshoitoa. Viikon aikana huomasin myös kuinka helppoa on koiran omistajan elämä kun on lapsia. Nolle on ollut niinä päivinä poikki kun pojat ja kaverit ovat pyörineet kotosalla. Nolle kun ei malta olla aloillaan. Nollea ei edelleenkään häiritä unien aikana. :-) Ja kun olen ollut yksin koirien kanssa - niin hyvänen aika kun tuntuu että Nollessa riittää virtaa. Ja purukalustolle pitäisi keksiä kaiken aikaa jotain puuhaa, myös pihalla. Kukat ja pensaat saavat yllättävän nopeasti kyytiä kun silmä välttää. Katsotaa kesällä mille piha näyttää ilman Nollea. Ja toisaalta miten Nolle pistää Monikkalassa paikat kuntoon.

Huomenna taas töihin ja ensimmäinen vähän pidempi päivä koirille keskenään. Hieman testailtu jo viikon aikana kuinka yksin tai kaksin olo sujuu ja näyttää hyvälle. No huomenna ensimmäinen kunnon testaus, tiistaina pisin päivä, onneksi on ihania naapureita.

Uusi perheenjäsen

Uuden sivuston avaaminen on aina hieno kokemus. Tämän kokemuksen tekee myös hienoksi se että olemme saaneet uuden vauhdikkaan perheenjäsenen. Nick Nolte eli Nolle haettiin sunnuntaina Nuuskunenän kennelistä Salosta saakka. Matka meni hienosti, Savonlinnaan saakka Nollen seurana oli Arro-veli ja koirat antoivat tukea toisilleen.

Savonlinnaan saapuessa lunta alkoi sadella. Perillä Katia ja Nollea odottivat innokkaat Arttu ja Roope sekä naapurin Iida - mukana hengessä myös Pekka ja Kokkolan mummu. Nolle joutuikin heti pyöritykseen ja lapsia jouduttiin pitämään aikalailla aisoissa. Vanhempi koiramme, 9-vuotias Sofi ei juuri tulokasta noteerannut, tervehti vain Katin.

Yöllä seurattiin lumen saapumista kun Nolle kävi tarpeillaan pihalla. Ensimmäinen yö menikin hienosti kun sisälle ei tullut mitään sotkua ja Nolle teki tarpeensa ulos alle minuutin. Yö meni vielä tutustuessa huoneeseen ja koti-ikävää Nolle ei potenut läheskään samalla tavoin kuin Sofi aikanaan häntä tuotaessa perheeseemme. Huomattavasti varmempi itsestään kuin Sofi on tämä Nolle-mies.

Herkästä Sofista puheenollen huomanette Sofin paikan. Mummu piti satuhetkeä pojille ja Sofi tunki itsensä turvaan mummun viereen kun pelottava Nolle-monsteri saapui. Sofi ei ole agressiivinen lainkaan, mutta on jo luopumassa omasta paikastaan. Ruokien suhteen pitää olla myös tulevaisuudessa tarkka koska Sofi tekee tilaa kaikkialla minne Nolle saapuukin - tämä pätee myös ruokaan. Herkkä Sofi joutuu sulattelemaan varmaankin pitkään tätä uutta käännettä, mutta meillä on luottamus siihen että Nolle vain tunkee itsensä Sofin elämään. :-)

Viimeinen kuva kertoo paljon meidän tilanteesta. Roopen elämä on saanut täysin uuden sisällön, Nollesta on tullut todella tärkeä meidän kuopukselle. Aamulla kysytään ensimmäisenä joko Nolle on hereillä. Hellyyttä pienessä miehessä riittää ja sitä myös osoitetaan. Maanantaina käytiin poikkeuksellisen monta kertaa jäähyllä kun ei muistetu mitä tarkoittaa suojaalue. Lukijoille tiedoksi että suoja-alue tarkoittaa sitä kun Nolle nukkuu niin sitä ei häiritä. Nolle ympärillä ei tanssita, lauleta eikä tehdä muitakaan mielenkiintoisia ääniä, saati että Nollea silitettäisiin. Kova koulu mutta tiistaina päivä on mennyt tosi hienosti. Lapsia on vieraillut ja Nolle on nauttinut huomiosta. Nyt huomaan ettei meillä olisi arempi pentu nauttinut olostaan yhä paljon kuin Nolle. Lapset myös nauttivat suunnattomasti siitä kun Nolle juoksee kuin salama kun ilmoitamme ruoka-ajasta.

Eli kaiken kaikkiaan ensimmäiset pari päivää ovat olleet todella antoisia vaikkakin rankkoja.