Toukokuun tarinointia

Huhtikuussa Nollelta vietiin miehuus, pallit nipsaistiin pois. Itse operaatio oli nopea ja toipuminenkin oli nopeampaa kuin kuviteltiin. Jo toisena päivänä Nollella oli kova halu riehua ja mekastaa, Arroa ei tietoisesti edes yrittetty nähdä koska tunnetusti tyhmyys tiivistyy kaverin kanssa. :-)

Koirakoulussa kävimme huhtikuun lopulla ja oli iloinen yllätys että kotona harjoittelemamme naksutinkoulutus oli tehonnut niinkin hyvin. Kykenin ekaa kertaa pitämään Nollea vapaana ja huomio pysyi minussa - näin vaikka paikalla oli noin 9 koiraa. :-) Kerrankin tulin koulutuksesta iloisena ja voimaantuneena. Kyllä siis pieni ja hiljainen uurastus tuottaa tulosta vaikka paljon työtä vielä edessä.

Yllä muutenvain mukavia kuvia. Marin vinkistä Nolle on siis siirtynyt jo kevyt murkinalle, toivomus olisi että Nolle pysyisi hoikahkona ja vauhdikkaana miehenä.

Naapurin koirat saavat Nollen viipymään aidanvieressä, pitää kukkien turvaksi tehdä aita - tänään haimme Roopen kanssa puukeskuksesta siihen puut.

Kaikenkaikkiaan elämä sujuu ja mielenkiintoa riittää.
Kati on siis virallisesti nyt työtön. Perheen pikkuväelle asia on äärimmäisen toivuttu ja haluttu - niin koirille kuin myös pojille.