Kohti joulua

Meno alkaa jo rauhoittua, kohti joulua mennään. Pojilla on edessä viimeinen viikko tarhassa, perheen pienimmillä on ollut vähän rikkonainen loppusyksy, jossa välillä ollaan oltu pitkillä lomilla Mikkelissä, välillä sitten lomailtu kotona vesisateen estäessä enimmät ulkoilut.

Joulukuvankin otto voi muuttua kaaokseksi :)

Varsinkin Nollelle tekemisen vähyys on ollut kovaa, varsinkin kun Sofin kiusaamisesa on otettu käyttöön nollatoleranssi ja muutenkin lelujen syömistä on yritetty vähentää. Orastavaa fiksuutta ja äijämäistä käytöstä on jo havaittavissa. Vastaan tulevia koiria tervehditään jo rinta rottingilla ja vasta vastuksen käydessä liian pelottavaksi otetaan pentuelkeet käyttöön. Sääli, että sisätiloissa yksin ei voi koiraa edelleenkään jättää ilman koppaa.

Joulun pitäisi kuitenkin tuoda lisää ulkoilua, varsinkin jos saadaan vähän lunta maahan ja päästään metsään ja maalle käveleskelemään!

Koppa tehoaa

Nyt menee reilu viikko matkustellen ja pojat ja koirat viettävät paljon aikaa mummolassa Mikkelissä. Kotona Savonlinnassa tuhoaminen on loppunut, eli kuonokoppa on tehonnut hyvin. Nolle ei pidä sitä juuri minään, sillä vaikka se vähän kutitteleekin pois otettaessa. Päivisin saa olla rauhassa lepäillen ja vähän jotain pientä mutustellen. Sofikin saa olla rauhemmassa ja on myös piristynyt mukavasti.

6 Marraskuuta

Alkoi olla jo pinna kireällä - kodin tuhoamisen takia. Kun töissä paineet kasvaa - sekasorron sietäminen kotona käy vähäisemmäksi. Siispä etsimme ratkaisua netistä ja monessa paikassa suositeltiin kuonokoppaa. Siispä viimeviikon perjantaina semmmoinen meillekin hankittiin - eikä juuri kaivellut omaatuntoa. Kahden päivän perusteella koppa suojaa tosi hyvin ympäröivää maailmaa Nollen hampailta. Ihana tulla kotiin kun ei tarvitse tarkastella tuhojen laajuutta vaan voi nauttia kotiintulosta. Ja väitänpä että Nollesta on tullut suositumpi näin. Kokeilemme kyllä sitten kopan jättämistä poiskin kun aika koittaa. Ja tiedoksi nollesta on mukava laittaa koppa päähän kun samalla saa sapuskaa suuhun. :-)

Eli nyt meillä on sellainen labbis joka todella syö kaiken ja on todella perso ruualle. Viikonlopulta haluan laittaa tähän yhden kuvan Nollen ja Pekan yhteisestä pihan siivoamisesta.

Syksyn kuulumisia

Arro ja Nolle oli lenkillä yhdessä.

Työt ovat kiivaimmillaan ja jaksaminen on sinnittelyn varassa. Työpäivät venyvät - stressiä riittää ja kotona ei juuri ole iloisia yllätyksiä luvassa iltaisin. ;-) Nollesta on tullut varsinainen riiviö. Seinien, ovien ja mattojen seuraksi tuhovimma on kohdistunut Pekan kenkiin! Ja kyllä - jos lukijoilla on ideoita vimman taltuttamiseksi - kaikki ideat otetaan vastaan. :-)

Kauhulla kuuntelen naapuriston koirakavereiden ja muiden hyvänpäivän tuttujen kertomuksista, jossa tälläinen koira jatkaa tuhotöitään jossain muodossa useammankin vuoden. Toisaalta voin lohduttautua sillä, ettei Nolle ole tuhonnut pysyvämpiä rakenteita talossa. Pakkelin kanssa ollaan tultu tutuksi, materian merkitys paljastuu hyvin pinnalliseksi. Kovasti siis olemme pohtineet tänä syksynä mikä tekee ihmiset onnelliseksi. Onko se kaunis esine ja hyvin tehty käsityö rakennuksessa... vai elämäniloinen ja onnellinen perhe.


Viikonlopun retki - koirien kohokohtana makkaran napostelu.


Kati ottaa talteen matonkuteen entisestä olohuoneen matosta.



Nolle Mikkelissä



Video syksyltä. Koirat juoksevat. Mitä virkaa tälläisella elokuvalla ;-)

Sorsastusta

Sorsastuskausi on alkanut ja maalaissorsatkin ovat tulleet kaupunkiin turvaan. Huomatkaa sadan sorsan täydellinen välinpitämättömyys äimänä tarkkailevaa koiraa kohtaan!

Kuvia kesältä

Tässä kuva viimeviikonlopulta kun kuvat olivat jo lähes kukkineet. Tämän vuoden suurin ihastukseni on hunajakukka. Tuoksuu huumaavalle ja kukkii pitkään ja kauniisti ja on vielä kaiken huipuksi maan parantajakasvi! Tekemäni kukkapenkit olivat siis kaikinpuolin onnistunut urakka.

Tässä kuva yhdeltä illalta. Ja valokuvat eivät tee oikeutta sille elämykselle jonka koimme poikien kanssa maalla.

Yksi kuva jossa Nolle rämpii suolla. Suo kuntoilu on kyllä yksi rankimmista tavoista kuntoilla. Suosittelen.

Syksyn satoa

Muutama kuva kesälomalta. Nolle totutteli veteen, pitää huomattavasti enemmän kuin Sofi, mutta ei järkyttävä peto kuitenkaan.

Alla valokuvia Arron ja Nollen loppukesäisestä kohtaamisesta. Huomattiin että Nollella isommat tassut- eli varsinainen roikale tulossa. :-)

Syksy on jo hyvässä vauhdissa. Työt ovat alkaneet ja pojat ovat palanneet päiväkodin huomaan. Tämä kaikki tarkoittaa sitä että, koirat ovat yksin päivät. Alussa kävimme kotona kesken päivän, nyttemmin olemme muuttuneet laiskoiksi - syömme töissä. Ja seuraukset ovat sen mukaiset.

Vaikka jätämme Nollelle purkkeja rikottavaksi ja luita jyrsittäväksi, niin huomio kohdistuu pakostakin myös muuhun ympärillä olevaan omaisuuteen. Seinään tehtiin omat merkit ja kun seinää oli nihrattu tarpeeksi huomio siirtyi... Lattialla pienestä kolosta tuli raivon ja keskittymiskyvyn osoitus ja lattiaa revittiin hieman auki! Myös mattojen hapsut ovat kuin kutsu, tule tänne ja maista minua. ELi nyt on haudattu pysyvästi haaveet siististä kodista. Kaikki on siis ihanasti rempallaan, tarkoittaako se että elämme nyt onnellisina kaikki? :-) Kyllä. Työstressiä lukuunottamatta elämämme on aika täydellistä.

Ruuan koostumusta ajattelimme Nollella myös vaihtaa, syö nyt Hill'siä. Turkki on hyvä, silmät hyvät ja koira energisen oloinen, mutta koiralla on hurjat ilmavaivat. Mitenhän muilla Nollen sisarilla? Voisitte kommentoida jos luette sivua.

Mitähän muuta, Sofi on taas hyvässä kunnossa, ihottuma on kunnossa ja muutenkin alkaa elämä maistumaan. Nyt vain lenkkeily aamulla on tympeää kun olen kuin jousi kahden koiran välillä. Nollella kun sitä energiaa riittää jaettavaksi kokonaiselle pataljoonalle. Ja sofi liikkuu vain koska on pakko. ;-)

Viidakko

Melkoinen viidakko oli odottamsssa loman jälkeen. Ruoho oli saanut rehoittaa neljä viikkoa kaikessa rauhassa. Kosteassa maassa kasvit tykkäävät kasvaa ja heinikkoa ei meinannutkaan saada millään leikattua, varsinkaan kun koirat ryntäsivät aina auttamaan pelottavan helvetinkoneen sammuessa vähän väliä ruohosta tukkeentuneena.

Lomakuvia I

Nollen viisikuukautispotretti. Nollesta on kasvanut jo melkoinen jytky, kolmattakymmentä kiloa ja hampaat alkavat napsumaan jo pois. Jos kokoa verrataan Sofiin, niin vaikka muuten rimpula onkin, niin säkäkorkeus alkaa olla jo samaa luokkaa.


Sofi on ollut vähän väsyneen ja masentuneen oloinen viimeaikoina. Tietenkin pikkuviikari vie kaiken huomion ja mustasukkaisesti yrittää sabotoida hellittely-yrityksiä. Nyt kun Sofilla rähmii vielä silmä "kyynelehtien", niin vanhuskin on saanut paljon huomiota osakseen.

Nolle nukahtaa

Täydellinen hetki. Nolle nukahtaa tässä lyhyessä videoklipissä!

Paluu arkeen

Isi on jo töissä, äiskä vielä viikon valmistelemassa poikia esikoulu- ja tarhatielle. Samalla koiria totutellaan taas kotona olemiseen ja kyläillään kovasti, että koirat oppivat olemaan päivän yksin kotona. Ensi viikolla nähdään miten uudessa arjessa lopulta käy.

Arro-veli on tulossa huomenna katsomaan Nollea. Nollelta on jo maitotorikset lähteneet. Hirvittävää narinaa yön aikana ja sitten aamulla löytyi yksi hammas lattialta. Toinen taisi mennä Sofin kanssa taistellessa, ainakin verijäljistä päätellen (veri siis siitä ikenestä).

Kuvia laitetaan kun ehditään. Niitä on paljon ja niiden raakaaminen on aikaaviepää hommaa. Eiköhän tässä jotakin saada aikaiseksi, jahka viikonloppu koittaa.

Loma lähenee loppuaan

Elokuu, päivät ovat kuumia - mökillä emme kuumuudesta huolimatta ole käyneet kun Pekka ei pidä paarmoista :-) Maalla ollaan oltu sisällä tai ulkona kukin halunsa ja toiveidensa mukaisesti. Välillä reissattu Helsingissä ja Kokkolassa. Paikallisia reissuja Visulahteen tms. ei tänäkään vuonna saatu aikaiseksi. Ensi vuonna sitten.

Varsinkin Kokkolan reissu tuntui ottavan koville Nollelle, sillä tekemistä kaupunkiasunossa ei riittänyt tarpeeksi. Kaikille retkille koiria ei voinut ottaa matkaan ja silloin piti odotella kotona kahdestaan Sofin kanssa. Ulkoilurytmi oli kuitenkin vilkas ja Kati teki paljon metsäretkiä lähimaastossa, jossa koirat pysyivät hyvin hallussa ilman remmejäkin. Vain yksi parketille pissaus, fiksu koira osaa väistää mattoja ;)

Tämä viikko onkin sitten yli 25 astetta ja pilvenlonkia ei näyttäisi tulevan häiritsemään viimeistä lomaviikkoa. Nestetasapainosta täytyy itse kunkin huolehtia nyt tarkasti, saas nähdä meneekö Sofi talon alle nukkumaan viileimpään paikkaan. Sofilla on nimittäin alusvillat tiheimmillään ja kuuma varmasti on. Loman loppumista ei odota kukaan, mutta pääseehän maalle vielä viikonloppuisin, että myös loppukesä voidaan nauttia puutarhan antimista ja rauhallisesta maaseudun tunnelmasta.

Lomaterveisiä

Kesälomalla täällä on tietenkin hiljaista. Vaikka sähköt ja valot kesäpaikassamme ovat nyt tikissään, siellä voi vain haaveilla nettiliittymistä - onneksi. Onhan siellä kaivovesikin kannettava, joten arkinen aherrus rytmittää mukavasti lomarutiineja. Nettiin päästään aina kaupungissa käydessä ja yritämme näitä merkintöjä kirjoitella sitä mukaa. Kuvia tulee varmaankin seuraavan kerran vasta elokuulla kun saadaan kamera tyhjennettyä ja kuvat muokattua.

Nollelle kuuluu hyvää, poika kasvaa kovaa vauhtia. Viime viikolla ilmeni joku varvasvaiva ja jalkaa nilkuteltiin vähän aikaa. Nyt sekin näyttäisi olevan taakse jäänyttä elämää ja vauhti on palannut taas entiselleen. Ongelmia tuottaa edelleen tuo hampaat edellä tutustuminen, eli kovasti tekisi mieli pureskella kaikkea (erityisesti Sofia). Myös vieraisiin tutustuminen on vähän turhan intiimiä, pitää yrittää olla johdonmukainen ettei pääse aivan villikoksi.

Koirat tekevät lähimaastossa lenkkejä ja punkit ovat olleet kova ongelma. Nolleen niitä ei niinkään tartu, mutta Sofin pehmeä karva kerää niitä aina muutaman päivässä. Uskomattoman runsas punkkivuosi on ollut. Punkkikarkoite on vieläkin laittamatta kun Nolle koirat nahistelevat keskenään - sitä on tuskin tarkoitettu sisäisesti nautittavaksi.

Mukavaa siis piisaa. Välillä mökille uimaan. Tylsää ei ole ja seuraa riittää.

Sähköhommia

Juhannusterveiset

Nyt on aika lähteä juhannuksen viettoon. Pojat odottavat maalla kun iskä ja äiti ovat kaupungissa työasioissa. Työt jatkuvat uusin kuvioin syksyllä ja nyt voidaan rentoutua koko kesä kaikessa rauhassa luonnosta ja maalaiselämästä nauttien.



Kukkaistutukset ovat olleet tämän alkukesän teema. Vanha sauna on purettu ja siitä jääneitä tiiliä ollaan käytetty koristekivinä muotoilemaan polkuja ja istutuksia. Pari vahinkoa on tullut Nollen kanssa, kun se on ottanut liian tosissaan rikkaruohojen kitkemisen. Onneksi lääniä on ja tekemistä riittää muutenkin. Kaivoveden pumppaaminen on erityisen jännittävää kun kuono väkisinkin eksyy vesiletkun eteen ottamaan kylmiä kylpyjä. Ojassa on myös mukava polskia ja mökin järvirannassa tepsuttelu on myös vilvoittavaa.



Kennelliitosta ja noutajayhdistykseltä on tullut kovasti postia. Koiruudet ovat muutenkin mielessä, kun pitäisi täydentää molempien koirien ruokavarastoja ja puruluita. Nolle on vihdoin oppinut siistit ja korrektit ruokatavat ja muutenkin kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Sisävahinkoja tulee enää harvoin ja yötkin voidaan nukkua suht' rauhassa.

Arro-veljeä ollaan nähty silloin tällöin. Se sitten onkin kuulemma oikein villikko, terveisiä vaan. Jos veljeensä tulee, niin pienin askelin se siitä. Meillä on onneksi Sofi mallina, mikä onkin luojan lykky - eikös tämä Nolle ollut se vilkkaampi alun perin! Mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ei Sofi vielä pärjää nollasta sataan -kiihdytyksissä.



Yritämme saada vielä lyhyen videonpätkän tähän loppuun, jahka se valmistuu YouTube -videopalvelussa. Mukava kun kameralla voi kuvata sitä elävääkin elämää, vauhdikkaat koirat kun eivät aina mahdu pysähdyskuviin yhtä hyvin kuin yllä. Nolle on muuten oppinut istumaan samalla tavalla kuin Sofi. Taitaa olla oikea rotuominaisuus tuo lonkalla röhnöttäminen.

Loma on aina loma

Monikkala onNollen mielestä tosi huippujuttu. Kun sunnuntaina pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Mikkeliä pieni koira päätti ettei hän lähde mukaan. Ensimmäistä kertaa jouduin hakemaan Nollen "pakolla" mukaani. No tavallalan se lämmitti sydäntäni - ihankuin Nolle tuntisi paikkaan samaa vetoa kuin minä. Siis pisteet Nollelle - ainakin hengessä.


Pojat ja Nolle ovat siis pari päivää hoidossa vanhemmillani Mikkelissä. Tänään he olivat käyneet mökillä ja Nolle oli matkinut Sofia ja käynyt kastelemassa jalkansa vedessä ja sitten hurjasti kieriskelemään ruohikkoon. :-) Ja pojat pulikoivat vedessä. Huomenna lähden minäkin kohti Mikkeliä ja keskiviikkona haemme rokotukset.


Nolle oppii uusia taitoja kaiken aikaa Sofilta. Ja Sofi on tosi kärsivällinen opettaja. Aamulla Nolle herättää Sofin hyökkäämällä kimppuun, ja pojatkin ovat jo melkein tottuneet että ensimmäiset äänet aamuisin ovat örinää, joka välillä keskeytyy kimakoihin haukahduksiin. Minäkin kun joskus haluaisin nukkua rauhassa ( jos pojat ovat vielä unten mailla) niin eipä tuo ole mahdollista.


Ruokailutaidot ovat hieman jo kehittyneet - Nolle ei hyökkää Sofin ruuan kimppuun kun kieltää. Omenan kuoret, tomaatit ja salaatinlehdet! maistuvat hyvin, kun pöydältä on niitä tippunut. ;-)


Unet maistuvat Monikkalassa Sofinmallin mukaisesti sohvalla tai sitten Roopen vieressä - Roope kun pysyy paikallaan yön aikana. ;-) Tosin yleensä Nolle on Roopen jalkopäässä.

Lomalla

Yritän hieman kertoa taas kuulumisia.

Tänään olin pitkästä aikaa töissä ja henkiset voimavarat tuli käytettyä aika tehokkaasti jo ennen tämän hetkistä tilaa. Huomenna onneksi lähdemme kohti Monikkalaa (sitä iloa ei voi sanoin kuvata), joten nyt kun olen koneen äärellä - vaikka miten väsyneenä, on pakko hieman päivitellä sivustoa.

Viimeviikolla karkasimme jo kesälaitumille. Pojat, minä ja koirat. Pekka jäi kesäleskeksi tänne Savonlinnaan ja varmaankin nautti olostaan poikamiehenä. No oikeasti - sovittu on että katsoa saa, muttei koskea. ;-)

Minun elämääni kuuluu Monikkalassa uskomattoman vapauden tuntua - ei miehestä, vaan kiireestä. Illalla on ihana tuijotella taivasta, aamulla ihana kuunnella lintuja. Pilvet näyttävät huikeilta jopa harmaina. Olemme poikien kanssa kuunnelleet Ronja ryövärin tytärtä ennen nukkumaan menoa ja minä kuuntelen illalla vielä vanhan rouvan lokikirjaa. Päivät kuluvat vauhdilla, paljon vietämme aikaa ulkona, teemme pienen pieniä retkiä ojalle ja puuhailemme pihalla. Pojat rakastavat puljata veden kanssa ja Nolle auttaa(grrr) minua puutarhan hoidossa. Sofi on oppinut nauttimaan Nollen seurasta. Sofi myös on hienosti opettanut Nollea talon tavoille. Maalla ollessa kuuluu juoda ulkona sangosta.

Nollen ulkoinen olemus on kaikkea muuta kuin mitä koiran sielu on. Tämä mies kyllä hurmaa.Ja on hurmannut jo Sofinkin. Koirat ovat pääseet jo asteelle jolla kyetään leikkimään. Tosin pojista leikki oli aluksi tosi pelottavaa kun koirat vain ärisivät ja käyttivät hampaitaan tosi paljon ja hyökkäilivät toistensa kimppuun, mutta leikkiä se on. Sofi osaa hyvin varoa ja Nolle tajuaa milloin Sofi on tosissaan. Mutta otteet ovat aika rajuja.

Nyt loppuu kirjoitus - hemmetin systeemi alkaa piiputtaa ja minulla ei kärsivällisyys riitä. Laitan viimeisen kuvan, jossa koirat napostelevat yhdessä puruluuta. Tälläisiä luita Sofi ei olekaan napostellut sitten pentuaikojen.

Parit uudet kuvat

Nolle on varsinainen surusilmä kun sille päälle sattuu. Iloinen tehopakkaus väsähtäessään tai muuten vaan maailmaa ihmetellessään virittää tummat silmänsä haikeaksi ja suorastaan vaatii koko olemuksellaan huomiota ja silityksiä.



Oma turvallinen nukkupaikka onkin löytynyt sängyn alle piilotettujen mattojen päältä. Siellä on turvallista eikä tarvitse pelätä poikien herättävän leikkimään. Toisaalta ulko-oven kolahdus tai ruokapillin kutsu kuullaan kyllä satavarmasti.

Tällä viikolla on Nollella ja Sofilla muutto maalle. Monikkalan farmilla on edessä uusiin hajuihin ja paikkoihin tutustuminen. Myös karkaamiskoulutus aloitetaan siellä, eli jos uteliaisuus vie liian kauaksi emosta, emo saattaa lähteä juoksemaan karkuun. Sofiin koulu tehosi hyvin ja yhdeksänvuotiaamme ei meitä näköetäisyydeltä pois päästäkään. Nolle voi olla tässä suhteessa tosin kova luu.

Toinen viikko

Toinen viikko takana. Nolle kasvaa hurjaa kyytiä. Näin totesi naapuri joka ei ollut nähnyt Nollea vähään aikaan. Kehitystä tapahtuu myös sosiaalisella puolella. Nolle ja Sofi ovat jo nukkuneet vierekkäin. Tosin vain vähän aikaa, mutta siitä se lähtee.



Muutenkin ihana kun Nolle hakeutuu seuraan jos mahdollista. Viikolla tein töitä koneella ja olipa ihana tunne kun pieni pehmoinen kaveri tuli jalan päälle nukkumaan. :-) Siinä sitten tehtiin tiiviisti töitä.



Arrokin kävi pikaisesti viikolla veljeään morjenstamassa Nollen päiväunien aikaan. Nolle hakikin sitten turvaa väsymystään Sofilta. :-) Laitan kuvia myöhemmin näkyville.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko takana, elämämme on muuttunut huomattavasti. Taas joutuu miettimään kuka tekee ja milloin tekee kun on vauva talossa. Roopekin sai kokemuksen isoista tunteista kun Nolle leikki rajusti muristen - Roope palautui normaaliksi vasta iltapäivällä. Pienen pojan vaikea tajuta että koira voi leikkiä muristen.




Kokemuksia, joita Nolle on tarjoillut: yksi yö näin siilin pihalla, naapurustosta löytyy yllättävän paljon lapsia ja edelleen Nolle nauttii heidän huomiostaan. Jopa koiria pelkäävät lapset ovat käyneet meillä kylässä ja saaneet hienoa siedätyshoitoa. Viikon aikana huomasin myös kuinka helppoa on koiran omistajan elämä kun on lapsia. Nolle on ollut niinä päivinä poikki kun pojat ja kaverit ovat pyörineet kotosalla. Nolle kun ei malta olla aloillaan. Nollea ei edelleenkään häiritä unien aikana. :-) Ja kun olen ollut yksin koirien kanssa - niin hyvänen aika kun tuntuu että Nollessa riittää virtaa. Ja purukalustolle pitäisi keksiä kaiken aikaa jotain puuhaa, myös pihalla. Kukat ja pensaat saavat yllättävän nopeasti kyytiä kun silmä välttää. Katsotaa kesällä mille piha näyttää ilman Nollea. Ja toisaalta miten Nolle pistää Monikkalassa paikat kuntoon.

Huomenna taas töihin ja ensimmäinen vähän pidempi päivä koirille keskenään. Hieman testailtu jo viikon aikana kuinka yksin tai kaksin olo sujuu ja näyttää hyvälle. No huomenna ensimmäinen kunnon testaus, tiistaina pisin päivä, onneksi on ihania naapureita.

Uusi perheenjäsen

Uuden sivuston avaaminen on aina hieno kokemus. Tämän kokemuksen tekee myös hienoksi se että olemme saaneet uuden vauhdikkaan perheenjäsenen. Nick Nolte eli Nolle haettiin sunnuntaina Nuuskunenän kennelistä Salosta saakka. Matka meni hienosti, Savonlinnaan saakka Nollen seurana oli Arro-veli ja koirat antoivat tukea toisilleen.

Savonlinnaan saapuessa lunta alkoi sadella. Perillä Katia ja Nollea odottivat innokkaat Arttu ja Roope sekä naapurin Iida - mukana hengessä myös Pekka ja Kokkolan mummu. Nolle joutuikin heti pyöritykseen ja lapsia jouduttiin pitämään aikalailla aisoissa. Vanhempi koiramme, 9-vuotias Sofi ei juuri tulokasta noteerannut, tervehti vain Katin.

Yöllä seurattiin lumen saapumista kun Nolle kävi tarpeillaan pihalla. Ensimmäinen yö menikin hienosti kun sisälle ei tullut mitään sotkua ja Nolle teki tarpeensa ulos alle minuutin. Yö meni vielä tutustuessa huoneeseen ja koti-ikävää Nolle ei potenut läheskään samalla tavoin kuin Sofi aikanaan häntä tuotaessa perheeseemme. Huomattavasti varmempi itsestään kuin Sofi on tämä Nolle-mies.

Herkästä Sofista puheenollen huomanette Sofin paikan. Mummu piti satuhetkeä pojille ja Sofi tunki itsensä turvaan mummun viereen kun pelottava Nolle-monsteri saapui. Sofi ei ole agressiivinen lainkaan, mutta on jo luopumassa omasta paikastaan. Ruokien suhteen pitää olla myös tulevaisuudessa tarkka koska Sofi tekee tilaa kaikkialla minne Nolle saapuukin - tämä pätee myös ruokaan. Herkkä Sofi joutuu sulattelemaan varmaankin pitkään tätä uutta käännettä, mutta meillä on luottamus siihen että Nolle vain tunkee itsensä Sofin elämään. :-)

Viimeinen kuva kertoo paljon meidän tilanteesta. Roopen elämä on saanut täysin uuden sisällön, Nollesta on tullut todella tärkeä meidän kuopukselle. Aamulla kysytään ensimmäisenä joko Nolle on hereillä. Hellyyttä pienessä miehessä riittää ja sitä myös osoitetaan. Maanantaina käytiin poikkeuksellisen monta kertaa jäähyllä kun ei muistetu mitä tarkoittaa suojaalue. Lukijoille tiedoksi että suoja-alue tarkoittaa sitä kun Nolle nukkuu niin sitä ei häiritä. Nolle ympärillä ei tanssita, lauleta eikä tehdä muitakaan mielenkiintoisia ääniä, saati että Nollea silitettäisiin. Kova koulu mutta tiistaina päivä on mennyt tosi hienosti. Lapsia on vieraillut ja Nolle on nauttinut huomiosta. Nyt huomaan ettei meillä olisi arempi pentu nauttinut olostaan yhä paljon kuin Nolle. Lapset myös nauttivat suunnattomasti siitä kun Nolle juoksee kuin salama kun ilmoitamme ruoka-ajasta.

Eli kaiken kaikkiaan ensimmäiset pari päivää ovat olleet todella antoisia vaikkakin rankkoja.