Juhannusterveiset

Nyt on aika lähteä juhannuksen viettoon. Pojat odottavat maalla kun iskä ja äiti ovat kaupungissa työasioissa. Työt jatkuvat uusin kuvioin syksyllä ja nyt voidaan rentoutua koko kesä kaikessa rauhassa luonnosta ja maalaiselämästä nauttien.



Kukkaistutukset ovat olleet tämän alkukesän teema. Vanha sauna on purettu ja siitä jääneitä tiiliä ollaan käytetty koristekivinä muotoilemaan polkuja ja istutuksia. Pari vahinkoa on tullut Nollen kanssa, kun se on ottanut liian tosissaan rikkaruohojen kitkemisen. Onneksi lääniä on ja tekemistä riittää muutenkin. Kaivoveden pumppaaminen on erityisen jännittävää kun kuono väkisinkin eksyy vesiletkun eteen ottamaan kylmiä kylpyjä. Ojassa on myös mukava polskia ja mökin järvirannassa tepsuttelu on myös vilvoittavaa.



Kennelliitosta ja noutajayhdistykseltä on tullut kovasti postia. Koiruudet ovat muutenkin mielessä, kun pitäisi täydentää molempien koirien ruokavarastoja ja puruluita. Nolle on vihdoin oppinut siistit ja korrektit ruokatavat ja muutenkin kehitys on mennyt huimasti eteenpäin. Sisävahinkoja tulee enää harvoin ja yötkin voidaan nukkua suht' rauhassa.

Arro-veljeä ollaan nähty silloin tällöin. Se sitten onkin kuulemma oikein villikko, terveisiä vaan. Jos veljeensä tulee, niin pienin askelin se siitä. Meillä on onneksi Sofi mallina, mikä onkin luojan lykky - eikös tämä Nolle ollut se vilkkaampi alun perin! Mutta kuten alla olevasta kuvasta näkyy, ei Sofi vielä pärjää nollasta sataan -kiihdytyksissä.



Yritämme saada vielä lyhyen videonpätkän tähän loppuun, jahka se valmistuu YouTube -videopalvelussa. Mukava kun kameralla voi kuvata sitä elävääkin elämää, vauhdikkaat koirat kun eivät aina mahdu pysähdyskuviin yhtä hyvin kuin yllä. Nolle on muuten oppinut istumaan samalla tavalla kuin Sofi. Taitaa olla oikea rotuominaisuus tuo lonkalla röhnöttäminen.

Loma on aina loma

Monikkala onNollen mielestä tosi huippujuttu. Kun sunnuntaina pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Mikkeliä pieni koira päätti ettei hän lähde mukaan. Ensimmäistä kertaa jouduin hakemaan Nollen "pakolla" mukaani. No tavallalan se lämmitti sydäntäni - ihankuin Nolle tuntisi paikkaan samaa vetoa kuin minä. Siis pisteet Nollelle - ainakin hengessä.


Pojat ja Nolle ovat siis pari päivää hoidossa vanhemmillani Mikkelissä. Tänään he olivat käyneet mökillä ja Nolle oli matkinut Sofia ja käynyt kastelemassa jalkansa vedessä ja sitten hurjasti kieriskelemään ruohikkoon. :-) Ja pojat pulikoivat vedessä. Huomenna lähden minäkin kohti Mikkeliä ja keskiviikkona haemme rokotukset.


Nolle oppii uusia taitoja kaiken aikaa Sofilta. Ja Sofi on tosi kärsivällinen opettaja. Aamulla Nolle herättää Sofin hyökkäämällä kimppuun, ja pojatkin ovat jo melkein tottuneet että ensimmäiset äänet aamuisin ovat örinää, joka välillä keskeytyy kimakoihin haukahduksiin. Minäkin kun joskus haluaisin nukkua rauhassa ( jos pojat ovat vielä unten mailla) niin eipä tuo ole mahdollista.


Ruokailutaidot ovat hieman jo kehittyneet - Nolle ei hyökkää Sofin ruuan kimppuun kun kieltää. Omenan kuoret, tomaatit ja salaatinlehdet! maistuvat hyvin, kun pöydältä on niitä tippunut. ;-)


Unet maistuvat Monikkalassa Sofinmallin mukaisesti sohvalla tai sitten Roopen vieressä - Roope kun pysyy paikallaan yön aikana. ;-) Tosin yleensä Nolle on Roopen jalkopäässä.